04-07-2022, 10:16
Jo muutaman vuoden ajan täällä Ötztalissa on kesäisin tullut kaihoisasti katseltua Reinhard Schiestlin via ferrataa, kun se on vaan niin eeppinen: 200 metriä ylös ihan suoraa seinää. (Vieressä olis ihan multipitch-kiipeilyäkin, mut ei noi reitit näillä taidoila kyl...) Nyt sit sain vihdoin kumppanin kanssa noustua tuon.
Eka oikeasti puhtaan D:n ("vaikea") saanut via oli kyl selvästi vaativampi kuin C/D-tasoinen Tour d'Ai Sveitsissä. Tekijät olivat säästelleet metallia jalka- ja käsiotteissa, ja monessa kohdassa oli sellainen olo, että nyt pitäis ottaa repusta kiipeilytossut. Vaati ihan kohtalaisesti voimaa ja kestävyyttä (referenssiksi tosin: ulkokalliolla oon hyvänä päivänä maks. 6a-tason kiipeilijä) ja muutamat lippojen ylitykset oli hiukkasen huolestuttavia. Aika harvoin kuvailisin via ferratoja millään tavalla teknisiksi, kun yleensä ne vaatii vaan vähän päätä ja minimimäärän voimaa ja jaksamista, mutta tässä oli ihan oikeasti etua siitä, että oli edes minimitaito etsiä kalliostakin otteita.
Eka oikeasti puhtaan D:n ("vaikea") saanut via oli kyl selvästi vaativampi kuin C/D-tasoinen Tour d'Ai Sveitsissä. Tekijät olivat säästelleet metallia jalka- ja käsiotteissa, ja monessa kohdassa oli sellainen olo, että nyt pitäis ottaa repusta kiipeilytossut. Vaati ihan kohtalaisesti voimaa ja kestävyyttä (referenssiksi tosin: ulkokalliolla oon hyvänä päivänä maks. 6a-tason kiipeilijä) ja muutamat lippojen ylitykset oli hiukkasen huolestuttavia. Aika harvoin kuvailisin via ferratoja millään tavalla teknisiksi, kun yleensä ne vaatii vaan vähän päätä ja minimimäärän voimaa ja jaksamista, mutta tässä oli ihan oikeasti etua siitä, että oli edes minimitaito etsiä kalliostakin otteita.

