Sekavarmisteiset reitit

[Henri]

Sekavarmisteisia reittejä ei taideta nykyään kauheasti avata ja vanhojakin katoaa retropulttauksen myötä.
Esim. Solvallan Jäger Meister taitaa nykyään olla puhdas sportti.

Onko sekavarmisteisuudesta luovuttu? Onko pulttauskulttuurimme vakavasti polarisoitunut?Missä tolkun pulttaajat?

Trädipuolella kamojen kehitys on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että yksittäisille pulteille tulee harvemmin tarvetta, mutta mites toisin päin? Millaisella reitillä ja millaiset piissin paikat pitäisi löytyä, että muuten pultatulla linjalla jättäisitte reitin sekavarmisteiseksi?
Vai onko "melkein sporttireitit" kokonaan mennyttä maailmaa? Mikä on kriittinen suhdeluku piissien ja pulttien välillä, että sekavarmisteisuutta kannattaa harkita?

[Hiski]

Omasta mielestä sekavarmisteisetreitit kannattaisi useimmiten pultata kokonaan. Esimerkiksi Tampereella Hikivuoressa on vierekkäin sekavarmisteinen Kuttia 6b (6 tikkiä) ja sportti Kevyin linja 6c (40 tikkiä). Molemmilla on kyllä yksi tähti. Eli sekavarmisteisia kiivetään kovin vähän. Todennäköisesti jos Kuttia olisi sportti, niin kiipeilymäärät olisi jopa vähän isommat kuin hieman vaikeammalla Kevyimmällä linjalla.

[juhani]

Kai nämä tapauskohtaisia juttuja ovat. Ajattelisin erittäin karkeina nyrkkisääntöinä, että jos reitti vaatii pultin tai korkeintaan kaksi, sen voinee jättää sekavarmisteiseksi. Jos ne pari pakollista pulttia ovat reitin alussa, joku kuitenkin tyhmyyttään kiipeää niiden ohi etsimään seuraavaa pulttia ilman räkkiä, joten tällainen tapaus olisi varmaan parempi pultata kokonaan. Vaan eipä näistä ajatuksista kannata välittää, vaan pohtia tapaukset olosuhteisiin ja ympäristöön sopiviksi.

Jäger meister oli kyllä klassikkoreitti siinä jekutusmielessä, että piti ymmärtää ottaa piissi toppia varten. Alhaalta katsoen oli hankala ymmärtää, että lopussa on ilman omaa kamaa erittäin pitkä pulttiväli. Arvaanpa, että jos pultteja ei olisi ensinousun aikaan pulitettu omasta pussista, siinä olisi alunperinkin ollut pultti.

[Rebuffat]

Riippuu mistä roikkuu. Varsinaisen reitin lisäksi pitää miettiä mm. sijaintia, naapurireittejä, access-tilannetta, putsaamistarvetta, paikan käyttäjiä ja monta muuta seikkaa.

Hiskin mainitsema suhdeluku on monesti tuotakin karumpi. PKS-seudulla suunnilleen 5/100.