Miten päädyit ekaa kertaa kiipeilemään?

[jiikoo]

Monenlaista tarinaa on halleilla kuultu ekoista kiipeilykerroista ja nyt instagrammissakin trendaa #ekatsendit missä porukka postailee ekoja kiipeilypätkiään, joten kysytäänpä nyt sit just SINULTA:

Miten sä päädyit ekaa kertaa kiipeilemään?

[Ville]

Tyttöystäväni oli käynyt satunnaisesti boulderoimassa ja houkutteli pitkään mua mukaan kokeilemaan lajia. Pitkän suostuttelun jälkeen ostin hänelle (lahjaksi) ja itselleni kymppikortit paikalliselle kiipeilyhallille ajatuksena "ei kait pieni yläkertatreeni kerran viikkoon pahaa tee".

Kun tämä samainen kymppikortti oli loppuun käytetty, oli jalassa omat kengät, ja kun kesä koitti, vaihtui auto pakettiautoon. Totaalinen hurahtaminen siis välittömästi.

[Jolli]

Töiden puolesta 1999 keväällä oli 4x 2pvän koulutus, missä yhtenä iltapäivänä laskeuduttiin Havukalliolla ja kiivettiin yliksessä Keväthuumaa, lenkkareissa. Ei nyt kummemmin jäänyt mieleen, mutta seuraavana syksynä kamun kanssa aloteltiin paikallisella seinällä temmellys. Painoin vielä punttihommien takia 115kg, mutta seuraavana keväänä lähti alkuun 20kg ja siitä se päälaji sit vaihtui.

[crushing_plastic]

Fribahommists tuttu kaveri pyysi mukaan marraskuussa 2011 Konalan uudelle BK:lle. Heti koukkuun. Kesät meni frisbee kourassa ja aina talvella alotettiin 6a:sta ja oltiin pähkinöinä montako sellasta pääs session aikana. 2018 vaihdoin toimistotyöt Pasilan BK:n kassalle ja sit ollaankin kiivetty vähän enemmän ja joskus hetkellisesti kovaakin.

[Ankkurinappi]

Ekaa kertaa kiipeilyseinälle pääsin leirikoulussa kutosluokalla. Siitä ei vielä harrastusta tullut mutta joku 7 vuotta myöhemmin pohdin, että mikä olisi kiva harrastus jota voi harrastaa kun itse haluaa. No kiipeilyhän se oli. Menin ylärikurssille ja sieltä löytyi heti kiipeilykaveri kenen kanssa ostettiin kortin läpäisyn jälkeen vuosijäsenyydet! Sillä tiellä edelleen.

[Rebekka]

Veljeni Mäkisen Ville oli alkanut käymään Hämeenlinnassa kiipeilyseuran keivillä paria kuukautta aikaisemmin ja muistaakseni mun kuopuksen 1-vuotissynttäreillä sovittiin, että mä lähden kans kokeilemaan. Vuosi oli 2010. Olin ihan umpisurkeassa kunnossa ja pelkäsin hitosti korkeita paikkoja (keivin seinä oli ehkä jotain 3m!). Ensin kävin 5-vuotiaan esikoisen kanssa viettämässä laatuaikaa kun kotona oli 2,5v ja 1v pikkusiskot. Keväällä lähdettiin pihalle boulderoimaan ja sit se olikin menoa, ostettiin oma pädi ja niin edelleen. Seuraavana syksynä olikin käytävä treenaamassa jo vähän useammin kuin kerran viikossa, että olis sit kunnossa seuraavana keväänä kivillä.

Ulkokiipeily oli ekat vuodet tosi tärkeetä, ei sisähommat kiinnostaneet kuin sen pakollisen treenaamisen talvella. Vuonna 2012 perustettiin Hänkki ja sisäkiipeilystä on tullutkin sit vuosien saatossa ihan (lähes) yhtä hauskaa.

[Gufuguru]

Työkaveri vei kesällä -96 Sammattiin kalliolle ylistelemään....seuraavana päivänä kävelin Annankadulle Mountain Shop liikkeeseen ja ostin hullun kasan kamaa...esim. Mythokset. Sitten kalliolle ilman mitään kursseja....

[ragubaba]

Ajatus lähti pari vuotta sitten siitä kun olin tositarkoituksella vaihtamassa rakennusalalta arboristiksi ja puihin kiipeilyn fysiikkapuolen harjoittaminen seinäkiipeilysalilla tuntui loogiselta. Tuttu harrasti lajia joten hän neuvoi perusasioissa ja sitä kautta sai hyvän lähdön harrastukselle. No, arboristiksi kouluttautuminen siirtyi lokeroon "ehkä sitten joskus kun asuntolainakin pitää saada maksettua" mutta kiipeily jäi. Se nyt vaan on pirun hauskaa, todella hyvää liikuntaa ja hyvää vastapainoa fyysiselle työlle. On itseasiassa auttanut paljon ylikäytöstä johtuviin selkäongelmiin. Joskus paljon punttisalilla käyneenä vähän harmittaa etten kakskymppisenä löytänyt kiipeilyä, olisi ne lukemattomat tunnit voinu järkevämminkin käyttää. No mutta, 36 vuotiaana voin nähdä itseni viellä vanhempana patunakin roikkumassa kivillä ja jos saisi pojankin innostumaan niin aina parempi.

[TaiChi]

2011 kesällä kaipasin jotain kivaa harrastusta. Kyselin muistaakseni ihan Hämeenlinna-ryhmässä, että mikä vois olla sellainen, ja joku vinkkasi kiipeilystä. Kyselin lisää, ja vielä samana iltana löysin itseni Siirin metsistä tutustumassa lajiin ja hauskaan porukkaan. Siellä kuluikin sitten monet valoisat kesäillat ähellyksen ja eväiden parissa. Aloitin siis ulkokiipeilystä, sisäkiipeily tuli vasta myöhemmin tutuksi silloisella Vanajantien keivillä. 'Tää on sitä mitä tehdään, kun ulos ei pääse'.

Näihin vuosiin mahtuu paljon kiipeämättömiä aikoja, vuosienkin taukoja. Ikuinen aloittelija, aina on hauska aloittaa ihan alusta. ? Hänkki on tehnyt sisäkiipeilystä kivaa, jo se aiempi, mutta varsinkin uusissa tiloissa oleva. ?

[JuIs]

Olisiko ollut1983-84, kun toiselta tv-kanavalta tuli ‘La Vie Au Bout Des Doigts’ kiipeilydokumentti kertoen legendaarisesta Patrick Edlingeristä.

Dokumentti teki minuun valtavan vaikutuksen ja sinetöi kiinnostukseni kiipeilyä kohtaan lopullisesti. Tästä se alkoi!

Oli vain yksi pieni ongelma. Ei ollut välineitä, muita kiipeilijöitä, opettajia eikä varsinkaan valmiiksi putsattuja reittejä.

Sain houkuteltua koulukaverini mukaan ja ostettiin 100m 3-säikeistä 14mm veneköyttä, 2.5cm kuormasidontaliinaa ja teräksisiä palomiehenhakoja ja ruuvillisia kettinkilenkkejä.

Tehtiin itse valjaat ja keksittiin itse jarrusolmut. Hop ja reunan yli laskeutumaan!

https://www.youtube.com/watch?v=CZlxY5rNGJk